JuhaniKorpela

Wincapita ja H.C. Andersen

  • H.C. Andersenin satu
    H.C. Andersenin satu

Keisarin uudet vaatteet

H.C. Andersenilla on tunnettu satu ”keisarin uudet vaatteet”. Kaksi petkuttajaa lupasi tehdä hänelle sellaiset vaatteet, joita ei koskaan oltu nähty. Hän innostui ja ajatteli, että niissä vaatteissa hän pystyy näkemään heti, kuka virkamiehistä ei pysty tointaan hoitamaan.. Hän saattaisi heti nähdä, kuka on viisas ja kuka typerä, koska vain viisas tajuaisi hänen vaatteittensa erinomaisuuden. Siksi hän lupasi paljon rahaa ja kultaa kankureille, jotta nämä ryhtyisivät vitkastelematta työhönsä.

Työt aloitettiin innostuksen ilmapiirin vallassa. Keisari  lähetti virkamiehensä katsomaan kankaan kudontaa. Joka on typerä tai kykenemätön virkaansa hoitamaan, ei näe koko kangasta. Se tuntui hiukan ilkeältä, mutta itse hän ei tohtinut lähteä tarkistuskäynnille. Hän päätti lähettää vanhan kunnon ministerinsä kankurien luo, sillä tämä ministeri on viisas mies ja pystyy hoitamaan virkaansa paremmin kuin kukaan muu.

Ministeri ei nähnyt minkäänlaista kangasta, mutta ei voinut sitä tunnustaa. Jos selviäisi, ettei hän näe vaatetta, hänet pannaan viralta kelvottomuutensa takia. Siksi hän kankureiden kehoituksesta oli katsovinaan oikein tarkkaan ja läheltä ja kehui, miten ihmeellisen kaunis vaate siitä tulee. Ja lupasi kertoa siitä keisarille ja kaikelle kansalle.

Petkuttajat vaativat yhä enemmän rahaa ja kultaa. Niitä tarvittiin muka kankaan kudontaan. He pistivät rahat omiin taskuihinsa. Toinenkin viisas virkamies teki tarkistuskäynnin ja oli näkevinään kauniin kankaan. Hän ei voinut kuin ihastella säilyttääkseen  maineensa ja virkansa. Kohta valtakunnassa ei muusta puhuttukaan kuin tuosta ihmeellisestä kankaasta.

Keisari lähti itsekin katsomaan mainiot virkamiehensä  mukanaan. Kukaan ei nähnyt kangasta, mutta ei tohtinut sitä sanoa, jotta ei olisi saanut typerän miehen leimaa otsaansa. Oli viisainta vain kehua petkuttajien työtä.

Tuli juhlakulkueen aika ja keisari sai uudet vaatteet päällensä. Kansa oli haltioissaan eikä kukaan rohjennut sanoa, ettei hallitsijalla ole päällä kuin alusvaatteet. Olisi noloa paljastaa tyhmyytensä. Keisarin vaatteet eivät olleet koskaan herättäneet sellaista ihastusta.

”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ollenkaan”, sanoi pieni lapsi. -”Herranen aika, kuulkaa nyt mitä se lapsi sanoo”, virkkoi isä ja lapsen sanoja kuiskailtiin suusta suuhun.

”Hänellä ei ole vaatteita ensinkään! Tuolla on pieni lapsi, joka sanoo, ettei hänellä ole vaatteita ensinkään!”

”Hänellä ei ole vaatteita ensinkään!” , huusi vihdoin koko kansa. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli: ”Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti!” Ja hän ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahustinta, jota ei ensinkään ollut.

Sen pituinen se.

Suomen suurin talousrikos

Oli muutama tietäjäksi julistautunut huijari, jotka sanoivat että he voivat näyttää viranomaisille jotain poikkeuksellisen suurta ja mahtavaa. Suomeen saataisiin lopultakin kaikkien aikojen suurin talousrikos! Ainakin Suomen suurin! Ulkomaillakin tullaan näkemään, miten meillä saadaan asiat selvitetyksi.

Pääviranomainen ajatteli, että ne jotka olivat tulleet huijausta ajatelleeksi, olivat täysin oikeassa. Mitään todisteita ei huijauksesta ollut, mutta ne keksitään varmasti. Täytyyhän sen olla sellainen, sillä ei kai kukaan luule että jonkin mittarin avulla voisi tehdä rahaa. Vain tyhmä ja ahne kansalainen, joka pukeutuu kaiken lisäksi tuulipukuun hyvien vaatteiden asemesta voisi kuvitella sellaista.

Lähetettiin viranomainen toisensa perään asiaa tutkimaan. Ja kaikki todistivat, että kyllä se oli huijausta. Mitään signaalimittaria ei rikollisella Hannulla ollut. Eipä tietenkään ollut! Häneltä itseltään sitä oli turha kysellä. Hänet voi laittaa vankilaan ja se toimii kansalle todisteena siitä, ettei signaalimittaria ollut olemassakaan. Poliisi kaiken varalta särki mittarin ja Hannu lähti pakoon ja paollansa todisti kaikille huijauksensa. Kansalle kerrottiin hänen itse särkeneen mittarin ennen lähtöään ja heittäneensä sen menemään. Kaikki uskoivat tai olivat uskovinaan tämän tarinan.

Viranomaiset ja kaikki kansa huusivat, että Hannu pitää löytää ja saada vankilaan ja jos joku on hänen avullaan rikastunut, häneltä pitää otettaman kaikki rahat valtion kassaan. Näin saadaan hyvinvointia viranomaisille ja kansalle! Lehteen käskettiin kirjoittaa, että varat tulevat niiden käyttöön, jotka olivat rahansa menettäneet, kun olivat antaneet vähäiset rahansa Hannulle.

Ei rahaa tietenkään heille tultaisi antamaan, sillä miksi huijaukseen ryhtyneille rahaa annettaisiin. Omapa oli vikansa, ajattelivat viranomaiset. Kansa saataisiin näillä lupauksilla pysymään tyytyväisenä.

Poliisi oli uskovinaan pyramidihuijaukseen, koska ei voinut paljastaa olevansa virkaansa sopimaton. Syyttäjä  teki sen, mitä hänen kuuluukin tehdä. Silti hän viisaana miehenä mietti, miksi luullaan ettei signaalimittari toiminut. Totta kai se toimi, mutta ei hänen sitä kuulunut todistaa. Hannun puolustajat saatiin vaiennettua ja heitä pidettiin tyhmyreinä yleisesti eikä heidän höpötyksiään kannattanut julkisesti esitellä. Lehdet julistivat, että Suomessa on valtavan suuri talousrikos. Se on niin suuri, että naapurimaassa ei olla koskaan pystytty sellaiseen. Toimittaja ei kehdannut sanoa, ettei hän näe rikosta tapahtuneeksi. Häntä pidettäisiin tyhmänä ja työhönsä sopimattomana, jos sellaista menisi sanomaan. Hän saisi potkut työstään, jos sellaista kirjoittaisi. Sitä paitsi se, mitä poliisi ja muut viranomaiset ovat sanoneet on varmasti totta! Korkein oikeuskin julisti, ettei signaalimittaria ollut olemassakaan ja ettei ainakaan poliisi sitä ollut särkenyt.

Niin juhlittiin vuodesta toiseen ja rahaa virtasi valtion kassaan. Viranomaiset saivat kunniaa ja mainetta, kun heillä oli niin hieno idea. Vaatteet olivat kuin hallitsijalla konsanaan ja kaikki ihastelivat ja kiittelivät.

Tuli vuosittaisen paraatin aika. Eräs, jolla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset alkoi kuiskia, että oliko sitä signaalimittaria olemassa. Sedät ja täditkin puhuvat ja paasaavat siitä. ”Kuulkaa, mitä tuo lapsellinen puhuu, että oliko signaalimittaria olemassa”, nauroivat muut. Kansa alkoi kysellä samaa kysymystä ja joku hoksasi tiedustella sitä niiltä, jotka olivat käyttäneeet mittaria. ”Kyllä se toimi ja sen avulla sai tahkotuksi rahaa!” , he sanoivat.

”Toimii se ja sen avulla sai tahkotuksi rahaa”, alettiin puhua suureen ääneen. Kaikki järkevät ihmiset yhtyivät kuoroon. Somen suurinta talousrikosta ei ollut olemassakaan eikä virkamiesten puheissa ollut mitään perää. He vain luulivat niin ja heitä oli petetty pahan kerran.

Mutta korkein virkamies ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahustinta, jota ei ensinkään ollut olemassa.

Sen pituinen se.

Sadun opetus

Satu on satu eikä sitä pidä ryhtyä selittämään. Sen vuoksi en yritä tulkita Andersenin satua. Selitykseksi riittäköön meidän ihmisten vahva taipumus olla luottamatta omiin aisteihimme ja omiin ajatuksiimme silloin, kun joku itseä viisaammaksi tiedetty kertoo miten asiat oikeasti ovat.

Miksi siis vain lapsi kykeni näkemään keisarin kulkemisen alusvaatteisillaan? Ja miksi tarvitaan ennakkoasenteista vapaata lapsen mieltä, jotta voi nähdä WinCapitan todellisen luonteen? Miksi viranomaiset, oikeuslaitos, tiedotusvälineet ja lähes koko kansa uskoo huijauksen olevan totta, vaikka sijoitusklubilla oli olemassa hyvin arvokas tuote? Signaalimittarilla saattoi tosiaankin tahkota rahaa, jos halusi. Mutta ei sen olisi tarvinnut edes tuottaa. Kuka voi luvata, että juuri meidän ohjelmistomme toimii moitteitta. Klubilla oli olemassa tuote ja se riittää todisteeksi siitä, että mistään huijausyrityksestä ei ollut kyse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat